Oppimisvaikeus 6.3.2014

Väitös: Nuorten lukemisvaikeus ilmenee hitautena

KM, EO Leila Kairaluoman erityispedagogiikan väitöskirjan "Sujuvaksi lukijaksi: Lukemisvaikeuksien arvioinnista kohti näyttöön perustuvia interventioita" tarkastustilaisuus pidetään 8.3. Vastaväittäjänä dosentti Elisa Poskiparta (Turun yliopisto) ja kustoksena professori Mikko Aro (Jyväskylän yliopisto).

Lukutaito on merkittävä taito opiskelussa ja opinnoissa menestymisessä. Lukivaikeutta kuvaa parhaiten lukemisen hitaus, ei niinkään lukemisen virheellisyys. Se hankaloittaa luetun ymmärtämistä ja lukemalla oppimista. Siitä saattaa olla lapsille ja nuorille myös vakavia seurauksia, jos tukea ei ole tarjolla.

Tämän lukemistutkimuksen tarkoituksena oli kuvata lukivaikeuksista kärsivien nuorten teknistä lukutaitoa ja verrata heidän taitojaan normaalisti lukevien ryhmän taitoihin. Selvisi, että vielä toisella asteella on tunnistettavissa yllättävän paljon tuen tarpeessa olevia lukivaikeuksisia nuoria.

– Ongelmat voivat johtua siitä, että tukea ei ole ollut tarjolla, annettu tuki on ollut epärelevanttia ja tehotonta tai lukivaikeus on luonteeltaan pysyvää. Tämä näkyy vielä nuoruusiässä vaikeutena lukea sujuvasti ja selviytyä lukemista vaativista tehtävistä, Kairaluoma toteaa.

Tutkimuksen mukaan nuorten lukemisen taustalla on samanlaisia kielellisiä taustatekijöitä (fonologinen prosessointi, nopea nimeäminen) kuin lasten lukemistutkimuksissakin on laajalti osoitettu. Taustatekijöiden tarkastelu mahdollistaa myös interventioiden kehittämisen. Oppilaat tarvitsevat tutkimusnäyttöön perustuvaa monipuolista tukea ja lukiopetusta alakoulussa, yläkoulussa ja vielä toisella asteella. Lukitukea on annettava koulussa riittävän pitkään vielä toisellakin asteella oppilaiden yksilöllisten tarpeiden mukaisesti.

 

Ravintolisillä ei vaikutusta lukivaikeuksiin

Lukemisvaikeuteen on esitetty kieleen perustuvien tekijöiden lisäksi muita vaihtoehtoisia syitä. Kairaluoma lähestyi väitöksessään lukemisen tehostamista kahdesta hyvin erilaisesta lähtökohdasta käsin.

Tutkimuksen toinen osuus toteutettiin kahden lapsen tapaustutkimuksena. Tavoitteena oli selvittää, kehittääkö pääosin tavuihin ja sanoihin perustuva opetus lasten lukemista. Intervention jälkeen tutkittavat, tyttö ja poika, lukivat yksittäisiä tavuja kaikissa tutkituissa tavurakenteissa nopeammin kuin ennen harjoitusta. Pojan lukemisen tarkkuus parani, mutta sanojen ja tekstin lukemisen nopeuteen interventiolla ei ollut vaikutusta. Tyttö paransi tarkkuuden lisäksi kohtalaisesti lukemisen nopeutta myös sanoissa ja tekstin lukemisessa. Intensiivistä lukemisen harjoittelua tulisi laajentaa sana-, lause- ja tekstitasolle asti.

Kolmantena arvioitiin myös väitteitä, joiden mukaan ravintolisät, erityisesti tyydyttymättömät rasvahapot, vaikuttavat lasten lukutaitoon. Tutkimuksessa selvitettiin ravintolisien (E-EPA, karnosiini) vaikutusta lukivaikeuksisten lasten lukemiseen, oikeinkirjoitukseen sekä lukemisen kielellisiin taustataitoihin. Myös vaikutusta laskutaitoon ja tarkkaavuuteen tutkittiin.

Tutkimustulokset osoittavat kiistatta, että ravintolisillä ei ollut vaikutusta lasten lukutaitoon. On siten perusteltua rakentaa lukemisen sujuvuuden harjaannuttaminen kielelliseen lähtökohtaan ja kehittää näyttöön perustuvia interventioita edelleen. Muihin, poikkeaviin lähestymistapoihin voidaan suhtautua avoimesti, mutta menetelmien vaikuttavuutta tulee arvioida tieteellisin kriteerein ja empiirisin keinoin.

Lue lisää Jyväskylän yliopiston verkkosivuilta.


Takaisin

Siirry sivun alkuun
Päivitetty 6.3.2014